YRITYS | PALVELUT | JULKAISUT | LUENNOT | AVOIN AUTOMAATIO | REFERENSSIT
Julkaistu Kunnossapito-lehdessä 2004
Jouko Vilmi

Radiomodeemiverkon soveltaminen vesihuollossa.

Vesi- ja viemärilaitosten kaukovalvonnassa tapahtui kymmenen vuotta sitten selvä murros tiedonsiirtotapojen välillä, puhelinkaapeleihin perustuva tiedonsiirto hävisi kilpailun omaan luvanvaraiseen radiomodeemiverkkoon perustuville ratkaisuille niin kustannusvertailussa kuin luotettavuudessakin. Radiomodeemien käyttö jatkuvaa kaukovalvontaa edellyttävien vesi- ja viemärilaitosten kenttäkohteiden tiedonsiirtoratkaisuna on ollut sittemmin huomattavan laajaa. Huolella rakennettujen radiomodeemiverkkojen ukkoskestävyys on osoittautunut monikertaiseksi verrattaessa mihinkä tahansa kuparijohtimien avulla toteutettuun tiedonsiirtoratkaisuun. Myös radiomodeemien käyttöikä on osoittautunut kohtuulliseksi. Aivan viime vuosina radiomodeemeissa tapahtunut tekninen kehitys on mahdollistanut maantieteellisesti etäämmällä olevien kenttäkohteiden kaukovalvonnan toteuttamisen.

Radiolupa-asiat.

Vesihuollossa ei juurikaan hyödynnetä yleisesti käytettävissä olevia "ilmaisia" taajuuksia. Vesi- ja viemärilaitokset haluavat varmistaa tiedonsiirtoyhteytensä toimivuuden hankkimalla radiomodeemeilleen "oman taajuuden". Radiotaajuuksia myöntävä lupaviranomainen on Viestintävirasto. Lupamenettely aloitetaan laatimalla vesi- ja viemärilaitoksen tarpeisiin maastoesteet ja etäisyydet huomioon ottava radioverkkosuunnitelma. Suunnitelman on sisällettävä toteutettavan radioverkon toimintakuvauksen sekä tiedot yksittäisten kenttäkohteiden radiolaitteista ja sijainnista. Kenttäkohteiden koordinaatteja ja maastokorkeuksia ei tarvitse ilmoittaa. Kohdekohtaiset sijainti- ja maastokorkeustiedot on merkittävä 1:20.000-peruskarttoihin, joista Viestintävirasto ne poimii.

Radioverkon rakentamista varten saadaan ensivaiheessa määräaikainen taajuusvaraus. Lopullinen radiolupa haetaan saadun taajuusvarauksen määräajan puitteissa ilmoittamalla lopulliset antennityypit, antennikorkeudet ja antennikaapelit.

Viestintävirasto ei ota vastuuta radiomodeemiverkon suunnittelijan ja/tai radiomodeemiverkon rakentajan mahdollisista esim. maastoesteisiin liittyvistä virheistä. Sen sijaan Viestintävirastolta voi pyytää apua mahdollisten ulkopuolisten häiriöiden ilmaantuessa. Viestintävirasto on velvollinen selvittämään ulkoiset radiohäiriöt. Viestintävirastolla on radiohäiriöiden paikallistamiseen tarvittava mittauskalusto.

Antennipiirin kunto tarkastettavissa yksinkertaisin mittalaittein.

Antennin, antennikaapelin tai kaapelin liittimien mekaaninen vika tai niihin päässyt kosteus aiheuttaa sen, että merkittävä osa lähetystehosta ei siirrykään antenniin vaan palautuu radiomodeemille. Radiomodeemin lähetystehon ja antennipiiristä takaisin palaavan tehon mittaamiseen on saatavilla edullisia mittalaitteita. Halvimmat mittarit eivät pysty kertomaan tehojen suuruutta, mutta niiden avulla pystytään selvittämään kuinka suuri osuus antenniin tarkoitetusta tehosta heijastuu takaisin.

Radiomodeemiverkon käyttökustannukset.

Radioverkon suunnitteluvaihe ja taajuusvarausvaihe on ainakin toistaiseksi ollut Viestintäviraston osalta ilmaista. Tällä hetkellä radiomodeemien - lopullisen radioluvan saannin jälkeen - vuosittainen lupamaksu on 18,50 euroa/lähetin.

Vuonna 2006 radioluvan maksuperusteeksi tulee taajuusmaksu. Saatuihin ennakkotietoihin perustuen radiomodeemiverkon vuotuiset radioluvasta johtuvat kustannukset eivät oleellisesti muutu jatkossakaan. Todennäköisesti kapeammalla taajuuskaistalla toimittaessa taajuusmaksu on pienempi kuin leveämmällä kaistalla. On ilmeistä myös se, että kullekin uudelle taajuudelle tulee jokin "aloituskustannus". Mahdollisesti yksittäisten modeemien määrä ei jatkossa paljoakaan lisää lupakustannuksia.

Radiomodeemitekniikan kehittyminen.

Radiomodeemien nopeudet ovat kasvaneet huomattavasti, nopeuden kehittymisellä ei kuitenkaan ole vesihuollon kannalta suurtakaan merkitystä. Käytännössä luotettavampi tiedonsiirto saavutetaankin toimimalla hieman rauhallisimmilla nopeuksilla.

Radiomodeemit mahdollistavat "postilaatikko-periaatteen". Yksittäinen radiomodeemi voi toimia maastoesteen takana oleville kohteille toistinasemana. Toistinasemaominaisuus on mahdollistanut aiempaa laajempien yhteysvälien toteuttamista aiempaa alhaisemmilla mastokorkeuksilla. Yhdellä radiomodeemilla voidaan nyt korvata aiempi toistinaseman toteutustapa kaksi eri taajuutta, kaksi eri modeemia antenneineen sekä tiedonsiirtoa hoitava logiikka. Yhteysvälin luotettavuus ja kustannukset ovat samalla merkittävästi parantuneet.

Luotettavasti toimivan radiomodeemiverkon toteuttaminen.

Radiomodeemiverkon toteuttamisen lähtökohdaksi on hyväksyttävä yhteyksien jonkinasteiset häiriöt. Tiedonsiirtoyhteyden luotettavuutta voidaan varmistaa mm. huolellisella suunnittelulla, ennakkomittauksiin perustuvalla toteuttamisella, lähetettävien sanomien lyhyydellä jne.. Radioverkon toimivuus tulee aika-ajoin tarkistaa mittaamalla tiedonsiirtolaitteiden kunto.

Sähkömittareiden "langallinen" kaukoluenta on riski ukkoshäiriöille.

Vesi- ja viemärilaitosten työ ukkosvapaan kaukovalvonnan hyväksi on muutamilla vesilaitoksilla vaarantunut syystä, että sähkölaitokset välttämättä haluavat lukea sähkömittareita puhelinkaapeleiden kautta. Yleensä taajama-alueilla ukkoshäiriöitä on vähemmän, mutta taajama-alueiden ulkopuolella sitäkin enemmän. Mikäli sähkölaitos välttämättä haluaa tiedonsiirtokaapelin taajaman ulkopuolella oleville kohteille, on syytä ennakkoon vastuutta ukkosen aiheuttamat haitat vesihuollolle.