YRITYS | PALVELUT | JULKAISUT | LUENNOT | AVOIN AUTOMAATIO | REFERENSSIT
Julkaistu Tekniikka ja Kunta-lehdessä 1-2001

Lyhennelmä.
Pekka Salo-oja
Käyttöpäällikkö
Meri-Lapin Vesi Oy
pekka.salo_oja @kemi.fi

Käyttökokemuksia jatkuvatoimisesta hiekkasuodatuksesta.

Meri-Lapin Vesi Oy:n vedenkäsittelylaitos on otettu käyttöön lokakuussa 2000. Laitoksella raakavedestä poistetaan rauta ja mangaani ilmastuksen, flokkauksen, jatkuvatoimisten hiekkasuodattimien sekä neljän eri kemikaalin avulla. Vedenkäsittelylaitoksen kapasiteetti on 6.000 m³/vrk. Käsiteltävä raakavesi otetaan kahdelta erilaiselta vedenmuodostusalueelta. Länkimaan alueen vesi ei käytännössä sisällä rautaa lainkaan mangaanipitoisuuden ollessa 0,1 mg/l. Kiviharjun alueen vesi sisältää rautaa 7 - 9 mg/l mangaanipitoisuuden ollessa 0,6 mg/l.

Jatkuvatoimisen hiekkasuodatuksen tavoitteena on palauttaa pesuvettä prosessin alkuun niin paljon, että prosessista poistuu viemäriin vain 1,5 % kokonaisvesimäärästä.

Jatkuvatoiminen hiekkasuodatus.

Hiekkasuodattimia on yhteensä seitsemän kappaletta, Länkimaan linjassa on neljä ja Kiviharjun linjassa on kolme rinnakkaista jatkuvatoimista hiekkasuodatinta. Hiekan kiertoa eli jatkuvaa hiekan pesua ylläpidetään paineilman ja mammuttipumpun avulla. Hiekan vajoamisnopeus on 3 - 7 mm minuutissa. Suodatinkohtainen raakaveden käsittelykapasiteetti on suuruusluokkaa 30 - 40 m³ tunnissa. Suodattimelta pesuvesi, joka on 10 - 15 % tulevasta raakavesimäärästä, johdetaan lamelliselkeytykseen.

Lamelliselkeytyksessä kiintoaine laskeutuu lamellilevyjen - pinta-ala 40 m² - pinnalle ja edelleen tiivistysaltaaseen. Lamelliselkeytin pystyy käsittelemään kiintoainetta sisältävää pesuvettä 20 m³ tunnissa. Pääosa pesuvedestä palautetaan prosessin alkuun ja vain alle 2 % kokonaisvesimäärästä johdetaan pois prosessista viemäriin.

Raakavesien erilaisuus ei mahdollista vesien sekoittamista.

Alkuperäinen ajatus oli, että kahta eri runkolinjaa pitkin tulevia raakavesiä voidaan prosessin eri vaiheissa sekoittaa keskenään, tästä jouduttiin luopumaan käyttöönoton alkumetreillä. Vedenkäsittelylaitoksen hankinnan lähtökohtana oli joustava voimakkaisiin kulutusmuutoksiin reagoiminen. Myös tästä tavoitteesta on jouduttu luopumaan, tämän hetkinen tavoite on pitää tuotanto mahdollisimman vakiona. Myytävän vesimäärän vuorokautiset vaihtelut hoidetaan säiliötilavuuksien ja muiden vedenottamoiden avulla.

Kemikaalisyöttöpaikkojen oikeaa sijoittelua ei ennakkoon voinut tietää, oikeat syöttöpaikat onkin löydetty kokeellisesti. Varsinkin Kiviharjun veden oikean käsittelytavan löytäminen on edellyttänyt lukuisten testisarjojen ja laboratoriokokeiden suorittamista. Lisäksi on selvitetty hiekan laadun vaihtamista, vaihtoehtoisia lisäkemikaaleja, suodattimien säätöjä jne.. Hyvään lopputulokseen on päästy hyväksymällä neljännen kemikaalin (polymeeri) vähäinen käyttö Kiviharjun linjassa.

Pääosa kemikaaleista syötetään ennen hiekkasuodattimia, kemiallisten reaktioiden tapahtuessa suodatinpatjassa. Kiviharjun linjan vedenkäsittely on muutettu kontaktisuodatukseksi.

Kemikaalisyötöt, -mittaukset, -täytöt.

Peruskemikaaleja on kolme; natriumhydroksidin avulla suoritetaan pH-pitoisuuden nosto prosessin eri vaiheissa, kaliumpermanganaattia käytetään raudan ja mangaanin hapettamiseen, sekä rautasuolaa käytetään kiinteiden aineiden saostumisen parantamiseen lamelliselkeytyksessä.

Aiemmista rakennetuista laitoksista poiketen kaikki kemikaalien syöttämiseen ja valmistamiseen liittyvät toiminnot annostellaan, mitataan ja raportoidaan tarkoin. Kemikaalien päiväsäiliöiden liuoksen tasalaatuisuuden säilymiseen myös päiväsäiliöiden täyttötilanteessa on kiinnitetty erityistä huomiota.

Raakaveden käyttäytymistä eri kemikaalien suhteen ei, nyt sen uskaltaa jopa sanoa, kukaan ennakkoon tiennyt. Varautumalla vaihtoehtoisiin syöttöpisteisiin ja vaihtoehtoisiin kemikaalien säätöperiaatteisiin nopeutettiin koekäyttövaihetta huomattavasti. Suodatinkohtaiset viemärilinjat mahdollistavat tuotannollisen toiminnan jatkumisen vaikka yksittäinen suodatin olisikin huollettavana.